Kiviojan maapohjat ovat luonnostaan varsin reheviä. Pääosa tilasta on vedenkoskematonta aluetta, joka ei jääkauden sulamisen aikaan ole koskaan ollut meren alla. Tästä johtuen alueen maaperä on huuhtoutumatonta ja lajittumatonta moreenia. Rehevimmät lehdot löytyvät Kiviojan notkosta, jossa puron varrella kasvaa muun muassa kotkansiipeä, mustakonnanmarjaa, koiranheittä ja keltasaraa.

Kiviojan metsät ovat pääosin lehtomaisen ja tuoreen kankaan sekametsiä. Metsänhoidossa monilajisuutta pyritään edistämään. Uhanalaisista metsälinnuista alueella esiintyvät hömötiainen ja punatulkku. Muuta vaateliaampaa metsälinnustoa edustavat metso, teeri, pyy, palokärki ja harmaapäätikka. Tilan vanhimmassa metsikössä asustaa myös liito-orava. Lajin viihtymistä on tarkoitus parantaa pöntöttämällä, sillä luonnonkoloja on tilalla vielä suhteellisen niukasti.

Koska tila on ollut aika pitkään joutilaana, erilaiset rikkaruohot ja niittykasvit ovat vallanneet entiset viljelyalat. Kun tilaa nyt herätellään pikku hiljaa henkiin, tämä monimuotoisuus on tarkoitus pyrkiä säästämään alueen pientareilla ja joutomailla. Niittyjen kukkarunsaus on tärkeää kimalaisille ja perhosille, joita Kiviojalla on hyvin runsaasti.

On mustikkaa, puolukkaa, metsämansikoita. On rouskua ja tattia. Tilan metsien hoidossa on tarkoitus huomioida erityisesti niiden tuottamat moninaiset herkut ja virkistysarvot. Metsässä oleskelu alentaa tutkitusti verenpainetta ja lievittää stressioireita.

Kiviojan metsät ovat olleet pääosin talouskäytössä. Isolla osalla edellinen omistaja suoritti päätehakkuun yli satavuotiaisiin kuvioihin. Lahopuun määrä on tästä johtuen melko alhainen. Muutama reippaampi myrsky on kaadellut jonkun verran kuusia, joista iso osa jätetään jalostumaan kääpien kasvualutoiksi. Alueen kasvupohjat ovat reheviä ja uutta lehtilahopuuta syntyy varsin nopeaan tahtiin. Metsitettävillä hakkuilla suositaan luonnonmukaista uudistumista ja lehtipuita. Etenkin haapa on metsien monimuotoisuuden avainlajeja.

Kiviojan mailla on jonkun verran metsä- ja suo-ojituksia. Osa ojikoista on muuttunut peruuttamatomasti. Alueella sijaitsevan rehevän korven suhteen ryhdyttiin ennallistamistoimiin. Kuviota halkovaan ojalinjaan on tehty useia patoja, joiden yläpuolelta vesi johdetaan pieninä noroina entisen korven alueelle. Alueella kasvaa jo luonnostaan tervaleppiä, ja niiden palautumista tehostettiin istuttamalla 200 uutta taimea. Patolammikoista on jo muodotunut sammakoiden koti ja hirvien suosima juomapaikka.