Pitkäaikaisena tavoitteenamme on ollut oman luonnonsuojelualueen hankinta ja perustaminen. Kohteen löytäminen osoittautui varsin hankalaksi. Yhtenäisiä varttuneita metsiä on harvoin tarjolla ja usein hinnat kohoavat liian korkeiksi. Lopulta myynti-ilmoitusten selailu palkitsi sitkeydestä ja Leppävirralta löytyi kokonaan puustoinen, omassa rauhassaan jo pitkään olla saanut Litmasaari. Saaren koko 7 hehtaaria olisi suojelualueeksi riittävä ja sijainti veden keskellä pitäisi hinnankin maltillisena. Lokakuussa 2018 tehdyn tutustumisveneilyn jälkeen ostopäätös syntyi nopeasti ja kauppa syntyi lyhyiden neuvottelujen päätteeksi.
Saari päätettiin suojella osana vapaaehtoista METSO-ohjelmaa. Suojeluprosessi otti oman aikansa. Ohjelman rahoitus on rajallinen, ja luontoarvoiltaan arvokkaammat kohteet kiilaavat oikeutetusti jonossa. Inventointikäynti Litmasaaressa paljasti kutenkin vanhojen metsien kääpälajistoa ja useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä jäkälälajeja. Lahopuun määrän ja metsän rakenteen todettiin myös täyttävän ohjelman asettamat kriteerit. Saari otettiin toteuttamislistalle, ja suojelupäätös saatiin 2021 aikana.
Saaren luontaisesti syntynyt puusto on pääosin vasta järeytymässä ja vielä voimakkaassa kasvuvaiheessa. Puuston kasvu yhdessä hiljalleen lisääntyvän lahopuun määrän kanssa tekevät saaresta merkittävän hiilinielun kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
Sammalpeitteistä kalliota
Majavan kaatama haapa
Rusokääpä
Sulkasammal
Yövilkka
Litmasaaren lajistoa
Litmasaari edustaa monimuotoista metsäluontoa ja omaa rantaviivaakin sille kertyy pitkälti toista kilometriä. Eristynyt sijainti veden keskellä tarjoaa turvaa vaikkapa vieraslajien leviämiseltä ja vähentää erilaisen ihmisperäisen häiriön määrää. Toisaalta matkaa mantereelle on kuitenkin vain noin 30 metriä, mikä ei estä esimerkiksi liito-oravan levittäytymistä.
Saaren puusto on monilajinen ja rakenteeltaan vaihteleva. Pääosa on männyn, kuusen ja koivun muodostamaa sekametsää. Rantoja kiertää tervaleppien ketju. Monimuotoisuudelle tärkeä haapa on kauttaaltaan runsas, ja juuri haavan rungolta löytyi uhanalainen raidanhyytelöjäkälä (Collema furfuraceum). Myös muutamia muita silmälläpidettäviksi arvioituja puilla kasvavia jäkälälajeja havaittiin.
Lahopuuta on saaressa jo runsaasti, niin maassa kuin pystyssä keloina. Inventoinnissa tavattiin useita vanhojen metsien indikaattoreihin kuuluvia kääpälajeja: rusokääpä (Pycnoporellus fulgens), punahäivekääpä (Leptoporus mollis) ja männynkääpä (Phellinus pini). Muutamasta paikasta löydetty haavalla kasvava ketunkääpä (Inonotus rheades) on sekin talousmetsissä tuiki harvinainen. Lajisto kertoo siitä, että alueella on säilynyt jonkunlainen lahopuujatkumo. Tarkempi inventointi voisi paljastaa vielä lisää piilottelevia arvolajeja.
Saaren sammalikot ovat yhtenäisiä, eikä esimerkiksi kantoja tai vanhoja ajouria ole näkyvissä lainkaan. Muutamin paikoin seinä- ja sulkasammalten joukossa kasvaa myös pikkuruista kämmekkää, yövilkkaa (Goodyera repens). Laji viihtyy vain paikoilla, joilla sammalmatto on saanut kehittyä omassa rauhassa vähintään 50 vuotta. Vaikka saari ei ole kasvupaikoiltaan kovin rehevä, siellä kasvaa myös toinen kämmekkälaji, valkolehdokki (Platanthera bifolia).
METSO-ohjelma
METSO on vapaaehtoinen ohjelma, jonka kautta voi suojella metsiensä luontoarvoja. Toteutuneesta suojelusta maksetaan reilu korvaus puuston todellisen arvon perusteella.
Eteläisessä Suomessa yksityisten maanomistajien maille sijoittuvilla luonnonsuojelualueilla on suuri merkitys metsien monimuotoisuuden säilymiselle. Maanomistusolojen vuoksi yksin valtion meille sijoittuvilla rauhoitusalueilla ei voida saavuttaa riittävää alueellista kattavuutta tai kokonaispinta-alaa.
Lahottajana taulakääpä
Jaa:



