Kesä 2013 oli ensimmäinen kesämme tilalla. Keväällä 2013 teimme kaupat Kiviojan tilasta noin 100 vuotta sitten lohkotusta pientilasta, jolla oli viljelty paria hehtaaria peltoa ja niittyä ja pidetty pientä karjaa metsä- ja niittylaitumilla. Sittemmin tilan pellot ja niityt ovat metsittyneet ja avointa viljelalaa oli enää alle hehtaari - sekin osin pajukoitunut. Kasvillisuus kuitenkin kertoi ravinteisuudesta. Monin paikoin pohjavettä purkautuu pintaan. Satavuotias luumupöheikkö ja linnunpelätin vartioimat komeat tyrnit kielivät mahdollisuuksista.
Ilmaiseksi ei kuitenkaan mitään tulisi tapahtumaan - vanhoja rakennuksia ei enää ollut jäljellä. Traktorihalli sentään (hiukan keskeneräinen) ja puolivalmis päärakennus. Edellisen omistajan kevytpeitteistä väsäämä kenttäsauna oli ikävä kyllä päässyt sen verran huonoon kuntoon, että muovinhöyryiset löylyt jäivät kokeilematta.
Ensimmäisenä kesänä 2013 ystävämme kävi traktorila kyntämässä pienen alan vanhasta pellosta, kun olimme todenneet, että kuokka ja lapio eivät tulisi riittämään. Kovin on kivinen pelto. Pääsimme kokeilemaan maan kasvukuntoa ja olosuhteita pellolla.
2014 päätimme aloittaa hedelmäpuiden istuttamisen, sillä paikka tuntui ihanteellisesta hedelmäpuille. Talvella on paksu lumipeite juurien suojana ja korkealle mäelle eivät hirmupakkasetkaan ylety. Kesällä lämpöä rittää länsiluoteeseen aukeavassa rinteessä. Maahan saatiin kuitenkin vasta alle kymmenen puuta. Seuraavana talvena laadittiin jo tarkempia suunnitelmia, sillä halu viljellä ja kasvattaa ruokaa kestävällä tavalla muillekin kuin omalle perheelle oli kova.
2015 kesällä raivattiin lisää pajukkoa ja istutettiin noin 50 hedelmäpuuta sekä aidattiin koko viljelyala. Urakassa oli apuna lukuisa joukko rakkaita ystäviä, joita ilman olisi varmaan puhti loppunut. Aidantolppien hakkaaminen ja istutuskuoppien kaivaminen käsipelillä kiviseen maahan oli lievästi sanottuna haastavaa - onneksi oli huumorintajuista porukkaa töissä.
Keväällä 2015 hankittiin myös oma traktori, jolla on ikää yhtä paljon kuin omistajillaan. Natikka pääsi heti tosi töihin, kun ensin oli opeteltu sitä käyttämään. Jälleen kerran oli naapuriapua tarjolla, kun piti selvittää mitä mistäkin vivusta ja nupikasta tapahtuu. Kaikki symbolit ja tekstit ovat kaikki kuluneet vuosien saatossa pois. Kun sitten saatiin aura ja äes perään, aloitettiin lopunkin pajukoituneen pellon raivaus. Ihmeeesti vanha kaksisiipinen vältti kesti kaikki kolaukset niihin lukuisiin murikoihin, jotka piti vielä kiskoa pois pellosta.
2015 loppuvuodesta saimme hankittua Kiviojan tilan, joka ympäröi tätä ensin ostettua tilaa. Emätila oli vielä kauemmin ollut viljelemättä ja pellot kasvavat koivikkoa.
2016 keväällä kunnostimme Kiviojan tilan vanhoista rakennuksista ainoan, jossa oli vielä neljä seinää suurinpiirtein pystyssä. Liki 200 vuotias savusauna sai uuden tehtävän kesälampolana... kunhan ensin raivattiin kattoon kiinni kasvaneet tuomet irti, purettiin mätä katto, paettiin ampiaisia, purettiin pari läpilahoa hirsikertaa, lapioitiin kaikki moska sisältä, tehtiin uusi hirsikerta, kattorakenteet ja etukatos. Suunnitelma: "tämähän on helppo kunnostaa, menee varmaan pari päivää", toteutus: ei tainnut pari viikkoa riittää.
Lampolan rakentamisen lisäksi aidattiin hehtaarin laidun, josta piti ensin raivata pahimmat ravausharvennustähdekasat ja vanhat metalliromut. Lisäksi hedelmätarhoihin lisättiin noin 30 puuta.
Jaa:
